Proud to be gay kulkue iloisin mielenosoitus ikinä (Suomessa)

Satuin olemaan tunnin liian aikaisin kälyni merkkipäiviltä, joten ajattelin käydä testaamassa sen paljon puhutun Suomen Starbucksin. Enpä mennytkään, kun Stockmannin päässä näytti olevan alkamassa jotain mielenkiintoista. Mellakka? Mielenosoitus? Tiesulku? Ei näkynyt mitään, mutta väkeä tuhottomasti. Olisiko käynyt niin hienosti, että... ehkä.. nythän on gay-pride viikko, joten. Kyllä! Se on se kuuluisa Helsinki Pride. Jäi kahvit ja kahvijonot nauttimatta, kun pääsin hurraamaan kulkueelle ja olihan se hieno. Täytyy sanoa, että homot osaavat juhlia. Aidosti.

Mummolaakso, Pride 2014, HEL

Mukana oli todella monta osastoa ja säännöllisen väliajoin kuorma-autollinen musiikin tahtiin jytkyttäviä, vilkuttavia, tanssivia ja iloisia ihmisiä. Myös ainakin Kanadan ja USA:n lähetystöt ja evlut kirkko edustivat. Opiskelija Vinokkaat (OVI) mainosti, että heidän seurassaan et ole kylän ainoa homo. Gaykuoro lurautti jotain marssilaulua.

Järjestyksenvalvontapoliisikin peukutti kuormurille, josta ihasteltiin mukaan saatujen poliisien määrää. Mieleenpainuvin oli rättisitikka, jonka takapenkillä seisova rouva huudatti "Suomi, 2000-luvulle!" Auton kyljessä luki "Mummolaakso" oon-kirjaimet naarassymboliksi stylisoituna eli kyseessä oli bi- ja lesbonaisten yhdistys.

Vähemmän iloisia asioita olivat surmattujen puolesta kulkeneet sloganeilla "IRAN:issa teloitettu 4000 homoa", "Pietarissa halailu saattaa tuottaa sakkoja" jne, sekä taustalla koko ajan kalvava epäoikeudenmukaisuus ja ihmisoikeuksien polkeminen, vaikka
meillä Suomessa meneekin ehkä paremmin kuin Venäjällä ja Ugandassa.

Kolmen vartin aikana en edes kerennyt näkemään kulkueen loppua ja lopulta luin, että paikalla olisi ollut katselijoineen n. 20000 henkeä. Olisin halunnut nähdä perinteisen lederhosen-osaston, tomoffinlandit ja karhuvaarit, mutta he jäivät ehkä pitämään jonon toista päätä.

Ymmärrän kyllä nyt ihmisiä, jotka pelkäävät homoutta eli homofobeja. Kulkueen väki kun vaikutti erittäin vaaralliselta ja pelottavalta ja riskinä maailman rauhalle. Mitä jos tuollainen tulee pimeällä vastaan? Ja kuinka ahdasmielinen homo voidaan päästää työskentelemään nuorison pariin tai sielunhoitajaksi? Vai onko fobia sittenkin halveksuntaa? Halveksuntaa niitä tosi miehiä ja naisia kohtaan, jotka uskaltavat ja ylittävät joka päivä ympäristönsä paineet? Sanoisin, että homofobius on heikkous josta voi eheytyä. Toisaalta, kun Oikeiden Mielipiteiden Edustajat perustavat mielipiteensä vahvoihin omakohtaisiin faktoihin, on syytä miettiä, mitä ne omakohtaiset faktat oikeasti ovat ja mitä pahaa homot ovat heille tehneet.

Kotiverkkoni taas LANGATON-WPA yhteensopiva!

LANGATON-WPA[1] on Tampereen alueella toimivan wlan-roaming-yhteisö. Kun tulet meille, voin tarjota sinulle suojatun, mutta kuitenkin autentikoidun yhteyden ilman muutoksia päätelaitteeseesi (kännykkä, padi, tietokone) olettaen, että olet kerran säätänyt laitteesesi kuntoon.

Ongelma nousi taas mieleen, kun viikonloppuna meillä oli vieraita, jotka halusivat käyttää kotimme wlan yhteyttä. Wlan-yhteys oli kuitenkin salasanalla suojattu, kuten melko tavallista on, enkä muistanut mihin olin salasanan tallentanut. Mietin jälleen kerran, kuinka hölmöä on, että joka jannulla on oma radioverkko kotonaan, eikä toisten verkkoja voi joustavasti käyttää.


Teknisesti koti- ja firmaverkoissa yleensä käytetään tunnistamiseen ryhmäsalasanaa, eli ne jotka tietävät jaetun salaisuuden, voivat käyttää langatonta verkkoa. Tämä on tyypiltään ns. pre-shared secret, WPA turvaus ja se asennetaan kerran päätelaitteeseen. Vaihtoehtoisesti käyttöönotossa täytyy avata aina ensin www-selain ja suorittaa kirjautuminen (käyttäjätunnus/salasana), ennen kuin bitti kulkee. Mukavin tapa ehkä lienee täysin avoin verkko, jossa käyttäjää ei tunnisteta lainkaan, mutta tällöin ei myös radioliikennettä suojata mitenkään. Työ- ja opiskelupaikoilla itse käytän yleensä yhtä ja samaa käyttäjäprofiilia. Tunnistautuminen tapahtuu haluamaani tunnistuslähteeseen. Tämä tekniikka on nimeltään Enterprise WPA ja se käyttää ketjutettuja RADIUS-palvelimia.

Tampereen seudulla on muutama yhteenliittymä, jotka niputtavat joukon tukiasemia saman tunnistusjärjestelmän piiriin. Edut ovat huomattavat:

1. Käyttäjä voi käyttää wifiä kaikkialla yhteisön piirissä olevien tukiasemien kuuluvuusalueella
2. Asetuksia ei tarvitse muuttaa uudessa paikassa eikä yhteyttä tarvitse "soittaa auki"
3. Tiheissä asutuskeskuksissa ei tarvitse taistella rajallisesta kuuluvuudesta. Radiokanava on jaettu kanava ja älykkäällä sijoittelulla saadaan kokonaisuudessa aikaan parempi verkko. Energiaa säästyy, kun kaikkien ei tarvitse huutaa täysillä.

Olen tietoinen siitä, että jonkun mielestä tämä on liian kommunistinen tapa ja pitävät omat verkkonsa suljettuna, harmi. On tässä muitakin haittapuoliakin, en kiellä. Epäilys siitä toimiiko tekniikka aina on aiheellinen. Esimerkiksi maaliskuussa Jolla-puhelimeeni tuli käyttöjärjestelmäpäivitys, johon oli tullut mukaan virheellinen WPA-ohjelmisto[2]. Ennen tämän korjaamista ei WPA-enterprise autentikointi (Lue: LANGATON-WPA tai eduroam) toimineet. 

Vastaavia roaming-verkkoja ovat eduroam (korkeakoulujen, kansainvälinen) ja Wippies (Turku lähtöinen). LANGATON-WPA on käytössä mm. Tampereen kirjastoissa ja kouluissa sekä nillä kotikäyttäjillä, jotka jakavat kotitukiasemansa. Nykyisin melkein kaikki nämä ovat vieläpä keskenään yhteensopivia, eli Wippies käyttäjä voisi käyttää LANGATON-WPA:ta. 

Langaton Tampere projekti jakaa myös verkon nimeä  "WirelessTampere", joka on teknisesti aukisoitettava www-sivukirjautuminen, eikä niin turvallinen kuin LANGATON-WPA.
Harmi vaan, että yhteisön www-sivut ovat olleet monta vuotta rikki, eikä niitä päivitetä, vaikka tekniikka itsessään on yhä pätevä.

Lisätietoja:

[1] http://www.langatontampere.fi
[2] https://together.jolla.com/question/39281/bug-wpa2-enterprise-wpa_supplicant-fails-when-server-cert-is-also-client-cert-radius-radsec-eduroam/